Joo, nyt on sitten tarkoitus aloittaa blogin kirjoittelu.
Gemma d´Aurora lagotto on syntynyt 30.6.2008 eli on tänään 22.8. päivä huikeat 12 viikkoa vanha lagottonartturiiviö. Meidän perheeseemme kuuluu allekirjoittaneen lisäksi poika Miska 12 v. ja mieheni Marko Lindblad.
Itse toimin tuoteryhmäpäällikkönä eräässä kemian raaka-aineiden maahantuontiyrityksessä ja matkustelen Suomen lisäksi Baltian maissa sekä Ruotsissa. Miehelläni on takkamuuraus alan yritys TAKKA ARTECO (jos haluat vilkaista tekemiäni kotisivuja osoite on: www.takkaarteco.com). Poikani käy koulua kohtuullisella menestyksellä ja harrastaa kaikkea mahdollista kuten kilpavoimistelua, rumpujen soittamista, Kung-Fua, skeittailua ja nyt tietysti...koiria!
Gemma saapui meille hieman yllättäen. Kerron edellä koko pitkän tarinan: nimittäin minun lapsuuteni kodissa on ollut koiria siitä asti kuin itse olin hyvin pieni tyttönen, myös aikuisella iällä minulla on ollut koiria, joista viimeisin oli 8 vuotta sitten menehtynyt "Nedi" -narttu (oikea nimi Sehr Gut Topas) sakemanni. Poikani oli Nedin joulun alla tapahtuneen kuoleman aikaan 4-vuotias ja kuinkas ollakkaan - keväällä puhkesi vaikea allergia, joka sitten astmaksi asti yltyi. Vuodesta toiseen kärvistelin enemmän tai vähemmän koiran kaipuuta, jahka ensin pari vuotta vakuutin ettei meille tule koiraa enää koskaan ja siihen päälle ajattelin vielä että asian oli varmistamassa pojan allergia.
Kuinkas sitten kävikään...? Tänä kesänä kesälomien jälkeen sain päähäni, että nyt loppuu, meille tulee kotieläin maksoi mitä maksoi, paitsi terveyttä. Päätin myös eläimen hankinnasta omahyväisesti miehen vastusteluista huolimatta (Takka Artecon vetäminen oli kovaa menoa, olihan rakentaminen kuumimillaan, eikä miehelleni siihen läjään sopinut ajatus eläimestä todellakaan). Lähdettiin pojan kanssa sitten Helsingin kaapelitehtaalle kissanäyttelyyn. Oi voi, mitä suloisia miukumaukuja! Olin jo pari vuotta haaveillut Korat- kissasta ja tunne rodun sopivuudesta sai hieman pontta alleen taas näyttelyn jälkeen. Olin lähes varma valinnastani...kuitenkin jokin siinä mätti, eikä pentujakaan juuri sillä hetkellä ollut saatavilla - toisaalta onneksi!
Sitten, eräs asiakkaani kehui kesällä ottaneensa villakoiran. Päivittelin heidän onnekasta asemaansa, meille kun ei koskaan enää tulisi koiraa pojan allergian takia. "Mitä vielä! Me ollaan tyttären kanssa molemmat koira-allergikoita, eikä meille oo tullu mitään oireita...". Voitte kuvitella mitä asiakkaani kommentti teki aivosolujeni väleillä risteileville hermoradoille...Niinpä, saatuani vihjeen äidiltäni Lagotosta, menimme erääseen kennelliin testaamaan tämän allergisoivuutta. Kaksi tuntia myöhemmin päätös koiran ottamisesta oli tehty ja 1,5 viikon kuluttua Gemma tuli kotiin!
p.s. pojalla ei ole koirasta mitään allergisia reaktioita;D
